Oppitunti nro. 2

Tänään pitäisi saada kaikenlaista aikaiseksi, mutta hieman hankaloittaa operaatiota se että olen kipeänä enkä siitä johtuen pysty olemaan läsnä oppitunnilla. Pitää siis itse yrittää ottaa selville kaikenlaista, mm. se että mitäs Tomin tehtävistä tänään pitää ylipäätään tehdä. 


Mut selvittiinhä sitä jääkaudestakin, niin eiköhän sitä selvitä tästäkin torstaista!

Oispa jo kesä !

Laululeikkejä klo 13.47

Yeah. Tämä seuraava tehtävänanto käsittelee Google Docs- palvelua. Kaipa minä tätä jotenkin osasin käyttää, kun sain ladattua tämän laululeikki -tiedoston tuonne. Näytti tosin heittävän muotoilut ihan päin kukkakärpästä tuo Docs, joten en suosittele välttämättä tarkemmin tarkastelemaan tuota. Hienosti olen oikeasti asetellut tekstit ja kuvat Wordilla.

Nuo laululeikithän liittyvät meidän tulevaan asiakaskeikkaamme, joka on 25.2. Hammaslahdessa Pyhäselän koululla! Siellä on silloin Talvinen perhetapahtuma, johon me omalta osaltamme järjestämme toimintaa. Itse olen tosiaan laululeikkejä vetämässä alle 5-vuotiaille lapsille, karhu nukkuu ja leijonaa metsästän jne. 

Jumissa Bubble Witch Sagassa kentässä nro. 43 ---

Läheisyys lämmittää!

Seuraavana aiheena Tomi Kervisen tehtävänannossa on sosiaalinen ohjaaminen verkossa. Tutustuin (melkein) pariin nettisivustoon; Virtahepo-hankkeeseen, sekä IRC-Galleriasta kertovaan materiaaliin.


1. Miten sosiaalinen kontakti onnistuu verkon avulla? Miksi nuorisotyön tulisi siirtyä verkkoon? 


Kysymys numero yksi! Sosiaalinen kontaktihan onnistuu verkon avulla niin, että nuori menee nettiin ja kirjoittaa hienosti ja kivasti näppäimistöllään kaikkea kivaa. 
Tai sitten ei.
Sosiaalinen kontakti verkossa edellyttää yleensä sen, että kaksi ihmistä ovat rekisteröityneet samalle nettisivustolle. Toisaalta tässäkään rajoja ei ole, internet kun on niin mukavan laaja kokonaisuus. 
Sosiaalinen kontakti on monille internetissä paljon helpompaa kuin IRL - tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että netissä voit olla se joka haluat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voit kertoa muille itsestäsi mitä tahansa.
Ja sitten - miksi nuorisotyön tulisi siirtyä verkkoon? Vastaus on että ei miksikään. Toki tapahtumista yms. kannattaa ehdottomasti ilmoittaa myös verkossa, ja tietoa kannattaa laittaa myös nettiin, mutta muuten mielipiteeni on ehdoton ei. 
Nuoret tarvitsevat enemmän todellisia, oikeita kontakteja elämäänsä, eivätkä nettikontakteja. 
 

2. Mitä vahvuuksia sinulla on verkkonuorisotyötä ajatellen? (harrastuksia, taitoja, kiinnostusta, kokemusta)

Minulla on hyvä, vahva pohja verkkonuorisotyötä ajatellen. Minulla on hyvät tietotekniset taidot, sekä pitkä kokemushistoria internetistä. Käytän internettiä päivittäin, esim. facebookkia, mutta myös muita sivustoja kuten bloggeria.
Lisäksi käytän viikoittain Qruiseria, joka on Pohjoismaiden suurin keskustelusivusto bi- ja homoseksuaaleille, transseksuaaleille ja muille sen sellaisille. Tämän haluan mainita siksi, että kaikki seksuaalisuuttaan epäilevät eivät osaa etsiä nettisivustoja joilla voisivat saada vertaistukea.

Mutta niin. Tässäpä tämä kaiketi tällä kertaa.

Välikevennys.

Motivaatioankka mainostaa.

Tänään minusta tuntuu tältä.


Ja asiaan! Aiheena on yksityisyyden ja julkisuuden raja. Tehtävänanto alá Tomi Kervinen kuuluu näin;


1. Lue kavereidesi fb-sivuja. Mitkä asiat häiritsevät, mitä juttuja ei ehkä pitäisi julkaista? Mistä jutuista tulee sinulle hieman kummallinen olo?

2. Mitä asioita voisi fb:ssä erityisen hyvin käsitellä? Mitä nuorisotyön sovelluksia voisimme facebookissa tehdä?




Kohta 1. Tästä muuten riittääkin sanottavaa! Tämä on kahvipöytäkeskustelujen aatelia tämä aihe suorastaan. Veikkaan nimittäin etten ole ainoa jota silloin tällöin sattuu ärsyttämään/järkyttämään ihmisten sanomiset facebookissa. Hyvänä esimerkkinä toimii eräs tuttavani, alaikäinen yh-äiti, joka ilmoitti haluavansa v*itusti kaljaa. Muistan tuijottaneeni tätä päivitystä pitkään, ja ilmeeni oli tämä. Mutta tosiaan, facebookkiin päivitetään usein kaikenlaista informaatiota jonka voisi kyllä suorilta jättää kirjoittamatta. En edes aio sanoa suoraan, mitä mieltä olen niistä kuvista joita sinne laitetaan. 
Häiritseviä asioita ovat mielestäni kaikenmoiset känni-päivitykset, "kävin vessassa" -päivitykset, ja muutenkin kaikenlaiset turhat kertomukset. Turhalla en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö facebookkiin saisi kirjoittaa mitä haluaa, jokainen nimittäin luonnollisesti kokee eri asiat eri tavalla. Itse esimerkiksi kirjoitin eilen facebookkiin siitä, kuinka lempihousuni ratkesivat persauksesta. Joku saattaa kokea tämän erityisen tylsänä ja kamalana juttuna, mutta niin.
Ehkä on kuitenkin syytä painottaa, että turhat jutut ovat niitä selkeästi turhia vessa-/känni-päivityksiä. Lisäksi jos facebookkia päivittää sen 3-10 kertaa päivässä, alkaa pää levitä muilla kanssaeläjillä.
Sitten kohtaan "kummallinen olo". Kummallinen olo minulle tulee jos en saa aamukahvia. Facebookissa taas kummallinen olo tulee, jos joku päivittää sinne jotain selkeästi ehkä vähän turhan henkilökohtaista. Esimerkkinä toimii hyvin pariskunnat, jotka riitelevät facebookissa tilapäivityksessä tai vastaavassa. Tunnen silloin hyvin usein myötähäpeää näitä ihmisiä kohtaan. 



Mutta siirryn kohtaan 2, tulee muuten niin pitkä teksti ettei edes Leinosen Toni jaksa lukea tätä. 
Mitä asioita voisi facebookissa hyvin käsitellä... Tuota noin. Jos kysymyksellä on ajettu asiaa takaa nuorisotyön kannalta, niin tuota. Tuota. Skippaan.
Ja nuorisotyötä ei mielestäni pidä tuoda facebookkiin. Penskat pitäisi vain ajaa ulos tietokoneelta ja internetistä, piste.

Aloitus !

Heippandei kaikki !

Tässä istun koulussa, tekemässä blogia. Käsky tuli korkeammalta taholta - yhyy, en voi mitenkään vastustaa käskyä. Tein siis tämän blogin koulutehtäviä varten.

Tämä ensimmäinen päivitys pitää sisällään oman mielipidekirjoitukseni verkkonuorisotyön mahdollisuuksista ja haasteista.

 

TEHTÄVÄ:

Tutustu verkkonuorisotyöstä kirjoitettuihin artikkeleihin, nettisivuihin tai yllä mainittuihin artikkeleihin. Kirjoita oma blogikirjoitus verkkonuorisotyön mahdollisuuksista ja haasteista.

Verkkonuorisotyön mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Internet on valtava - ja siellä pystyy tekemään käytännössä mitä tahansa. Olen itse törmännyt internettiä käyttäessäni vuosien saatossa kaikenlaiseen erikoiseen, ja osa niistä on ollut myös sellaisia että voisin poistaa ne mielikuvat päästäni erittäin mielelläni. 

Mutta päästäkseni asiaan - verkkonuorisotyöhön. Ensimmäisenä voisin kertoa mahdollisuuksista. Internettiä käyttää suurin osa suomalaisista nuorista, ja se on myös paikka josta heidät on helppo tavoittaa. On kaikennäköisiä keskustelusivustoja, sivustoja joihin voi laittaa omia kuviaan (esim. Irc-Galleria), ja tietysti facebook. Facebook onkin ehkä laajin nuorison tavoittava sivusto.

Facebookista puheen ollen saadaan myös kolikon toinen puoli esiin - entäpä ne nuoret, jotka eivät tätä sivustoa käytä ollenkaan? He putoavat tästä kelkasta kokonaan pois. Toisaalta en näe asiaa niin, että ne nuoret jotka eivät käytä facebookkia, syrjäytyisivät yhtään sen enempää. Heillä on todennäköisesti sitten olemassa kaveriporukkaa IRL.

Verkkonuorisotyön hyvä puoli on se, että nuoria on helppo tavoittaa internetin kautta. Nuoret voivat ottaa nuorisotyöntekijöihin yhteyttä anonyymeinä, mikä laskee kynnystä. Toisaalta sitten ovat ne nuoret, jotka eivät käytä internettiä. Heitä on mahdotonta tavoittaa tätä kautta. 

Toisaalta on hyvä kysymys, että mihin verkkonuorisotyötä tarvitaan? Varmasti ne nuoret, joilla on jonkinlaisia ongelmia, osaavat hyödyntää tätä anonyymiyden mahdollisuutta, mutta mitä sitten jos on kyseessä ihan tavallinen nuori joka ei tarvitse apua? Mitä hän voi saada verkkonuorisotyöstä?

Eipä oikeastaan mitään.

Olen pohtinut asiaa myös nuorisotyöntekijän kannalta. Jos hänellä on profiili facebookissa, hän ei pääse työstään eroon edes kotonaan. Toisaalta kuitenkin monella on olemassa erikseen "työprofiili" nuoria varten ja oma, henkilökohtainen profiili. 

Aikamoista jaarittelua tämä on, mutta en oikein osaa sanoa mitään. Hyöty-haitta-suhde on kaiketi tasapainossa, mutta itse en kuitenkaan näe verkkonuorisotyötä mitenkään erityisen hyödyllisenä. Nuoret tarvitsevat oikeita, todellisia aikuisia eivätkä netissä seikkailevia avustajia.